Melkein surettaa, ettei mulla ole oikein mitään kummempaa laitettavaa tänne.
Henkilökohtaisesti mulla ei jotenkin ole järin hyvä olo - johtuuko se sitten jostakin tulevaisuuteen liittyvästä, siitä, että on tunne siitä että joku hönkii koko ajan niskaan; Mikset sä voi vaan tehdä jotain? Mikset sä voi käydä koulussa? Mikset sä edes yritä?
En mä halua olla mikään epäonnistuja kenenkään silmissä. Ainakaan omissani. Mutta ei oikein tunnu miltään muulta.
You’ll never enjoy your life,
living inside the box
living inside the box
You’re so afraid of taking chances,
how you gonna reach the top?
Rules and regulations,
force you to play it safe
Get rid of all the hesitation,
it’s time for you to seize the day
Instead of just sitting around
and looking down on tomorrow
You gotta let your feet off the ground,
the time is now
Tuntuu ettei mikään mene niin kuin haluaisin. Mä oon jo luopunut toivosta sen suhteen, että pääsisin graafiselle alalle (=pääsykoekutsut olis melkein pitäny tulla jo...). Tosin ihme voi vielä tapahtua mutta... silti.
I’m trying to be patient (I’m trying to be patient)
the first step is the hardest (the hardest)
I know you can make it,
go ahead and take it
Mä yritän päästä jotenkin eteenpäin. Koska mä haluan elää. Kaikesta huolimatta.
Eksyin jotenkin lukemaan blogiasi, ja wow, päätinpähän nyt vaan ilmottaa, että ei helvetti, miten samanlainen fiilis ja olo ja tilanne on tällä hetkellä. Koulu menee päin helvettiä kun en jaksa edes yrittää käydä siellä, ja mietin edelleen menenkö graafisen puolen pääsykokeisiin vai en. Vanhemmat, sukulaiset, kaikki on pettyneitä ja huutaa ja raivoaa vaan siitä, kun luultavasti joudun jopa kertaamaan ysiluokan. Koko ajan joku on niskassa kiinni, kyselemässä syytä siihenpä juuri, että miksen jaksa yrittää tai miksi olen näin tyhmä etten tajua. Enkä oikeen itsekkään tiedä siihen syytä, vaikka sitä on psykologilla ja kuraattorillakin pakotettu tutkimaan. Asiaan, pointti oli nyt se, että koita jaksaa, ja ennen kaikkea ainakin yrittää olla positiivinen jos et sitä ole. Minä en ainakaan henkilökohtaisesti jaksa edes tällähetkellä välittää muista tai koulusta tai yhtään mistään. Haluan vain elää elämäni niinkuin haluan itse, vapaana. Sillä pari vuotta koko elinajasta on hyvin hyvin hyvin vähän. Voimia!
VastaaPoistaanonyymi, kiitos ihan kamlasti viestistäsi! olet ihan oikeassa... voimia sinullekin. itsekin oon psykologilla ja lääkärillä yms, mulla on joku sekavaluontonen ahdistus-masennus. haluaisin vaan kovasti päästä eteenpäin. toivottavasti säkin pääset !
VastaaPoista